torstai 28. helmikuuta 2013

kolme viikkoa takana, monen monta edessä

Aattelin ilahduttaa teitä toisellakin postauksella. Musta kun tuntu, et Ashton tarvitsi ihan oman luvun.

Tää aamu alko näissä meiningeissä:
"hello Sonja Välimäki you are veryy niCe can be friend if u want i'm really interested to know you if you want and to visited morocco why not if you want my name is AZIZ from morocco what about you tell me more about you !!??"

Sillälailla! Oon saanu kaks ns. treffi/kahvi/lunch pyyntöä couchsurfingin postilaatikkoon. Vaikka oonkin hyvin otettu (oonko?) tästäkin, valitettavasti joudun kieltäytymään. Ei hätää äiti, en muuta moroccoon ja mitään häitä ei tule.

Mutta, mitäs muuta tänne kuuluu..
Säät on ja ei oo suosinu, mut eipä sen väliä. Hauskaa on siitäkin huolimatta ollut.
Suunnitelmissa olis lähteä lauantaina kohti Blue Mountainsia joko kaksin tai sit muutaman americanalaisen kanssa. Ollaan sen verran pihejä, ettei mitään matkatoimiston matkaa aiota ottaa. Pelkkää rahantuhlausta moiset! Me hypätään reippahasti junan kyytiin, ja sillä mennään. Pitää vaan toivoa ettei kauheen pahasti eksyttäs jonnekki vuoristoon tai metsään. Ja tällä suuntavaistolla.. varmana eksytään. Tarkoitus on (tai oli?) myöskin lähteä ens viikolla Jervis Baylle, mut saa nähdä miten se toteutuu. Tavattiin eilen pari chileläistä kaiffaria, ja niiden kans suunniteltiin et vuokrataan auto ja lähdetään ens viikolla matkaan. Pojat oli aivan loistavaa seuraa, mut jossain kohti alko vähä tökkimään. Ja se mikä tökki, jääköön mainitsematta. Saas nyt nähdä miten senki kanssa tapahtuu. Oon vaan nyt koko ajan jotain actionia vailla, kun tuntuu välillä et ollaan jumissa täällä Bondilla, ja mitään ei tapahtu ja suunnitelmat ja seinät kaatuu päälle. Tän takia on niin turha suunnitella mitään pidemmän päälle.

Meillä molemmilla on ihan jäätäväjärkyttävä tatuointi kuume. Täällä näkee melkeinpä jokaisella vastaantulijalla jos jonkinlaista tatuointia. Ja ihmekös tuo, pakkohan sitä ihoonsa on koristaa ku se on niin paljon täälä näkyvillä. Meidän piti jo eilen illalla käydä Tattoo Ink Bondilla kysyys vähä hintaluokkaa, mut aika loppu kesken. (eräs norjalainen mainitsi lauseessaan paikan olevan kallis, mutta pakkohan se on omin silmin kuulla) Tässä on nyt pikkuhiljaa saanu kerättyä ittensä sängyn pohjalta ja pistettyä vähä itteensä ihmisemmän näköseks (hahaha). Mut sit se alko, sade. pilipilipom halleluja. Nyt vaan odotellaan että josko se pian loppuis, niin pääsis vähä ulkoiluttaa itteensä. Jos ei muuten, niin ainaki hakeen maitoa. Tänään on meinaan pancakes-night!

Tässä välissä voisin mainita, jos joku ei vielä tienny tai epäilee, niin mä tykkään olla täällä. Eikä ne seinät oikeesti päälle kaadu. :---))

<3 U ALL
Sonja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti